Kaksi rivinvaihtotapaa vertailussa: lauseen mukaan vai merkkimäärän mukaan

Kun lause ei mahdu yhdelle riville, se pitää jakaa. Käytännössä vaihtoehtoja on kaksi. Ensimmäisessä katkaisukohta valitaan kielen rakenteen mukaan, esimerkiksi ennen sivulausetta tai sidesanaa. Toisessa rivit tasataan niin, että ne ovat suunnilleen yhtä pitkiä, ja katkaisu tehdään siihen, mihin merkkimäärä sattuu osumaan.

Kielenhuoltajana näen molempia tapoja opiskelijoiden töissä lähes joka kurssikerralla. Kumpikaan ei ole sellaisenaan väärä, mutta ne tuottavat eri tuloksen, kun lause on suomea. Suomessa sanat ovat pitkiä ja taivutetut muodot venyttävät rivejä, joten katkaisukohta vaikuttaa lukemiseen enemmän kuin monessa muussa kielessä.

Tässä muistiinpanossa käyn läpi kummankin tavan hyvät ja huonot puolet omilla suomenkielisillä esimerkeillä. Lopussa annan suosituksen, joka sopii useimpiin tilanteisiin, ja kerron, missä kohdin joudut silti käyttämään harkintaa.

Tässä tavassa etsit lauseesta luonnollisen tauon. Otetaan esimerkki: "Kun haastattelu alkoi, kukaan ei vielä tiennyt, mitä sieltä löytyy." Järkevä katkaisu tulee pilkun kohdalle: ensimmäiselle riville "Kun haastattelu alkoi," ja toiselle "kukaan ei vielä tiennyt, mitä sieltä löytyy."

Hyvä puoli on selvä: katsojan ei tarvitse koota ajatusta uudelleen rivin vaihtuessa, koska merkitysyksikkö pysyy ehjänä. Etenkin nopeassa puheessa tämä helpottaa lukemista, kun silmä ehtii poimia kokonaisen ajatuksen kerralla.

Heikkous on rivien epätasaisuus. Joskus ensimmäinen rivi on kolme sanaa ja toinen kuusitoista. Pitkä alarivi voi peittää kuvasta enemmän kuin tarpeen, ja lyhyt yläosa näyttää oudolta. Lisäksi sinun on tunnistettava rakenne, mikä vaatii harjoitusta ja hieman kielitajua.

• Katkaise pilkun, sidesanan tai sivulauseen alun kohdalta
• Pidä sanaliitot ja verbiketjut samalla rivillä
• Hyväksy, että rivit voivat olla eri mittaisia

Toisessa tavassa katsot ensin rivin pituutta ja jaat tekstin kahtia suunnilleen keskeltä. Sama esimerkkilause jakautuisi helposti kohtaan "Kun haastattelu alkoi, kukaan ei vielä" ja "tiennyt, mitä sieltä löytyy." Rivit ovat tasaiset, mutta ajatus katkeaa kesken verbiketjun.

Tasaisuudella on puolensa. Kompakti tekstilaatikko näyttää siistiltä, ja työ on nopeampaa, koska katkaisukohdan löytää laskemalla eikä pohtimalla. Automaattiset työkalut tekevät usein juuri näin, ja siksi koneellisen tekstityksen rivitys on niin helposti tunnistettavissa.

Ongelma on se, että silmä pysähtyy rivin vaihtuessa ja ajatus pitää yhdistää uudelleen. Tämä on hankalaa varsinkin silloin, kun katsoja lukee hitaasti tai seuraa samalla kuvaa. Kuuro tai huonokuuloinen katsoja, jolle teksti on ainoa tietolähde, kärsii tästä eniten.

• Nopea tehdä ja visuaalisesti siisti
• Katkaisu osuu usein keskelle sanaliittoa
• Sopii huonosti nopeaan puheeseen

Otetaan toinen lause: "Olemme käyneet läpi kaikki ehdotukset ennen kokousta." Merkkimäärän mukaan jaettuna tulos voisi olla "Olemme käyneet läpi kaikki" ja "ehdotukset ennen kokousta." Luettavuus kärsii, koska sana "kaikki" jää irti sanasta "ehdotukset", johon se kuuluu.

Kieliopin mukaan jaettuna rivit ovat "Olemme käyneet läpi" ja "kaikki ehdotukset ennen kokousta." Alarivi on pidempi, mutta kokonaisuus on selkeämpi: ensin tehty asia, sitten sen kohde ja ajankohta. Katsoja ymmärtää rakenteen ilman uudelleenlukua.

Näissä kahdessa esimerkissä ero ei ole dramaattinen, mutta toistuessaan se väsyttää. Kun yksi tekstitys sisältää satoja rivinvaihtoja, huonosti valitut katkaisukohdat kertyvät. Siksi kokeilen kurssilla aina molempia tapoja samalle lauseelle ja pyydän opiskelijoita lukemaan tulokset ääneen.

Suosittelen ensimmäistä tapaa oletuksena. Aloita etsimällä luonteva katkaisukohta ja tarkista vasta sitten, ovatko rivit kohtuullisen pituisia. Jos tulos on epätasainen mutta ajatukset pysyvät ehjinä, jätä se sellaiseksi. Luettavuus on tärkeämpää kuin siisti ulkonäkö.

Poikkeuksia on. Jos kielellinen katkaisu tuottaisi liian pitkän rivin, jonka katsoja ei ehdi lukea ruudun näkymisaikana, joudut hakemaan toisen kohdan tai jakamaan lauseen kahteen erilliseen tekstitysruutuun. Tällöin tasaisuus auttaa, mutta vain apuna, ei ensisijaisena sääntönä.

Käytännössä toimii tämä järjestys: ensin merkitys, sitten pituus, lopuksi ulkoasu. Syksyn kursseilla huomaan, että opiskelijat oppivat tämän yllättävän nopeasti, kun he lukevat omia tekstityksiään katsojan roolissa. Kokeile samaa: katso oma työsi ilman ääntä ja mieti, pysähtyykö lukeminen jossain kohdassa.

• Valitse ensin luonteva katkaisukohta
• Tarkista sitten rivien pituus
• Jaa tarvittaessa lause kahteen ruutuun
• Lue lopputulos katsojana, ilman ääntä