Litteraatin teko puheesta tekstiksi askel askeleelta

Ennen kuin kirjoitat sanaakaan, mieti, mihin valmista tekstiä tarvitaan. Jos litteraatti julkaistaan sellaisenaan videon alla, se saa olla siistitty ja luettava. Jos siitä tehdään myöhemmin tekstitys, kannattaa säilyttää enemmän puheen rytmiä, taukoja ja puhujanvaihdoksia. Tämä valinta ratkaisee, kuinka paljon puhetta muokkaat.

Kirjoita valinta ylös työn alkuun yhdelle riville. Se estää tyypillisen virheen, jossa puolivälissä huomaat siistineesi tekstiä niin paljon, ettei se enää sovi ajoituksen pohjaksi. Toisaalta liian tarkka puhekielinen kirjoitus väsyttää lukijaa, jos teksti on tarkoitettu pelkäksi tekstiversioksi.

Käytännössä erotan kaksi tasoa. Siistitty litteraatti jättää pois toistot, täytesanat ja aloitetut lauseet, jotka jäävät kesken. Sanatarkka litteraatti pitää ne mukana. Useimmille videoille sopii siistitty taso, ja sanatarkkaan mennään vain, kun puheen tapa on itse asia, esimerkiksi haastattelussa, jossa epäröinti kertoo jotain.

• Julkaistaanko teksti sellaisenaan vai tekstityksen pohjaksi?
• Tarvitaanko aikaleimoja vai riittääkö pelkkä teksti?
• Onko puhujia useita?

Hyvä litteraatti syntyy rauhallisessa ympäristössä. Käytä kuulokkeita, jotta kuulet myös hiljaiset sanat ja taustaäänet. Hidasta toistonopeutta tarvittaessa, mutta älä niin paljon, että puheen luonteva rytmi katoaa. Pidä video ja tekstieditori vierekkäin, jolloin voit pysäyttää kohdan nopeasti.

Opettele muutama pikanäppäin: tauko, takaisinkelaus muutamalla sekunnilla ja nopeuden vaihto. Kun kädet eivät hae hiirtä jatkuvasti, työ nopeutuu selvästi. Suosittelen kelaamaan aina hieman taaksepäin ennen jatkamista, koska lauseen alku jää helposti kuulematta, kun palaat tauolta.

Tee myös lyhyt sanasto ennen aloitusta. Kirjaa ylös erisnimet, ammattisanat ja paikannimet, jotka toistuvat. Jos aineistoon liittyy esityslista tai käsikirjoitus, katso se läpi. Näin kirjoitusasu pysyy samana koko tekstin ajan, eikä sama nimi esiinny kolmella eri tavalla.

• Kuulokkeet ja rauhallinen paikka
• Pikanäppäimet toistoon ja kelaukseen
• Erillinen sanasto nimistä ja termeistä

Ensimmäisellä kierroksella tavoite on saada puhe paperille. Kirjoita kuulemasi kappale kerrallaan, älä korjaile heti jokaista lausetta. Merkitse epäselvät kohdat hakasulkuihin ja jatka. Kun palaat niihin myöhemmin, kuulet ne usein selvemmin, koska konteksti on jo tuttu.

Käytä yhtä tapaa merkitä epävarmuus. Esimerkiksi [epäselvä 02:14] kertoo sekä ongelman että paikan. Yhtenäinen merkintätapa auttaa, kun etsit kohtia tekstistä haulla. Älä arvaa sanaa, jos et kuule sitä, sillä väärä arvaus jää helposti huomaamatta ja päätyy julkaisuun asti.

Jaa teksti kappaleisiin aina, kun aihe tai puhuja vaihtuu. Pitkä yhtenäinen tekstimassa on raskas lukea, vaikka sisältö olisi oikein. Kappalejako on litteraatin ensimmäinen luettavuuden keino, ja se helpottaa myöhemmin tekstityksen rivitystä.

• Hakasulkumerkintä epäselville kohdille
• Yksi kappale yhtä ajatusta kohden
• Ei arvailua kuulemattomissa kohdissa

Kun puhujia on useampi, kirjoita nimi tai rooli rivin alkuun ja kaksoispiste perään. Pysy samassa tavassa koko tekstin ajan. Jos puhujan nimeä ei tiedetä, käytä roolia, kuten Haastattelija tai Vieras. Nimeä kannattaa käyttää vasta, kun se on varmistettu.

Merkitse hakasulkuihin vain ne äänet, jotka vaikuttavat ymmärtämiseen: naurua, puhelimen soitto, oven pamaus. Taustahumua ei tarvitse kirjata. Kysymys on aina siitä, jäisikö katsoja tai lukija jotain vaille, jos ääni puuttuisi tekstistä.

Esimerkki: Haastattelija: Milloin aloitit työn? Vieras: Viime keväänä. [naurahtaa] Eihän se alussa sujunut. Näin lukija saa sekä sisällön että tunnelman ilman pitkää selitystä. Pidä merkinnät lyhyinä ja samassa muodossa kautta linjan.

• Puhujan nimi tai rooli rivin alussa
• Vain merkitykselliset äänet hakasulkuihin
• Samat merkintätavat koko tekstissä

Toisella kierroksella luet tekstin ääneen tai hiljaa videon kanssa. Poista toistot ja täytesanat, jos valitsit siistityn tason, mutta älä muuta sisältöä. Tarkista, että lauseet kuulostavat luonnollisilta suomelta ja että pilkut ja kappalejaot ovat paikoillaan.

Vertaa erisnimet ja numerot alkuperäiseen aineistoon. Luvut ovat kohta, jossa virheet piilevät helpoimmin, koska ne kuulostavat samalta puheessa. Tarkista myös, ettei yksikään hakasulkumerkintä ole jäänyt auki.

Pidä tauko ennen viimeistä lukua. Tuore silmä huomaa kirjoitusvirheet ja kömpelöt kohdat paremmin kuin heti kirjoituksen jälkeen. Jos aikaa on, pyydä toista henkilöä lukemaan teksti ilman videota: jos jokin kohta ei aukea, se ei aukea katsojallekaan.

• Lue teksti videon kanssa kokonaan
• Tarkista nimet ja luvut erikseen
• Anna tekstin levätä ennen viimeistä lukua

Jos litteraatti toimii tekstityksen pohjana, seuraava vaihe on jakaa teksti lyhyiksi ruuduiksi ja ajoittaa ne. Hyvin kappaleisiin jaettu, siistitty teksti nopeuttaa tätä työtä merkittävästi. Lauseet kannattaa katkaista kohdista, joissa ajatus luontevasti taukoaa.

Muista, että tekstitys on tiivistetympi kuin litteraatti. Rivillä on tilaa rajallisesti, ja lukijalla on vain muutama sekunti aikaa. Joudut siis usein lyhentämään lauseita, vaikka litteraatissa ne saisivat olla täydet. Säilytä silti puhujan tarkoitus ja sävy.

Tallenna litteraatti omaksi tiedostokseen ennen tekstityksen muokkausta. Näin sinulla on aina pohja, johon palata, ja voit julkaista tekstiversion videon yhteydessä niille, jotka haluavat lukea sisällön kokonaisuutena. Kurssilla harjoittelemme tätä siirtymää suomenkielisillä esimerkeillä.