Tarkistuslista ennen julkaisua: mitä käydä läpi ennen kuin päätät

Olen tehnyt suomenkielisiä tekstityksiä yli kymmenen vuotta, ja huomaan edelleen saman ilmiön: virheet eivät yleensä löydy työn aikana, vaan vasta kun tiedosto on jo ulkona. Työn aikana silmä tottuu omiin ratkaisuihin, ja jokainen rivinvaihto alkaa näyttää luontevalta, koska se on nähty kolmekymmentä kertaa.

Tarkistuslista rikkoo tämän tottumuksen. Se pakottaa katsomaan tiedostoa yhdellä kysymyksellä kerrallaan, ei kokonaisuutena. Kun kysyt vain 'onko jokainen puhuja merkitty?', et samalla ajattele tyyliä tai sävyä.

Tässä kirjoituksessa käyn läpi, mitä listalla minun työssäni on ja mitä kannattaa miettiä ennen kuin päätät tiedoston olevan valmis. Lista ei ole tuomio vaan apu päätöksenteossa.

Kurssilla käydään läpi valmis tarkistuslista, jonka sisällöstä vastaa Helmi Koskinen. Tämä teksti on minun työjärjestykseni, ja se voi poiketa omastasi.

Aloitan aina tiedostosta, en tekstistä. Avaan valmiin tekstitystiedoston ja tarkistan, että merkistö näyttää ääkköset oikein, että aikakoodit etenevät ilman päällekkäisyyksiä ja että viimeinen teksti ei jää roikkumaan kuvan loppumisen jälkeen.

Tämä vaihe tuntuu pieneltä, mutta se säästää eniten harmia. Rikkinäinen ä tai ö huomataan katsojan silmissä heti, ja korjaaminen jälkikäteen vaatii uuden latauksen ja usein uuden tarkistuksen alusta asti.

Katson myös, että tiedoston nimi ja kielimerkintä vastaavat sisältöä. Suomenkielinen tiedosto, jonka metatiedoissa lukee jokin muu kieli, voi jäädä lukulaitteilta ja valikoista huomaamatta.

Vasta kun tekninen pohja on kunnossa, siirryn lukemaan itse tekstiä. Järjestys on tärkeä, koska sisällön korjaaminen rikkinäiseen tiedostoon on turhaa työtä.

• Ääkköset ja erikoismerkit näkyvät oikein
• Aikakoodit eivät mene päällekkäin
• Viimeinen teksti poistuu ajoissa
• Kielimerkintä on suomi

Seuraavaksi katson videon kokonaan ilman ääntä, vain tekstitys auki. Kysymys on yksinkertainen: ymmärränkö, mitä tapahtuu? Jos en, katsoja jolla ääntä ei ole ei ymmärrä sitäkään.

Tämä koe paljastaa kohdat, joissa puhuja vaihtuu merkitsemättä, joissa ratkaiseva ääni jää kuvaamatta tai joissa lause katkeaa niin, että merkitys hukkuu. Kuulevana en huomaisi niitä lainkaan, koska korvani täyttää aukot.

Sen jälkeen katson saman jakson äänellä ja tekstitys piilossa, ja vertaan muistikuvaani siihen, mitä lukemani teksti kertoi. Jos jokin tärkeä asia puuttui tekstistä, se on tässä vaiheessa yleensä selvää.

Tämä kaksoiskatselu vie aikaa, mutta se on listan arvokkain kohta. Muut kohdat voi usein tarkistaa tiedostosta, tämän voi tarkistaa vain katsomalla.

Kolmas kierros koskee rivejä. Käyn läpi, että kahden rivin tekstit on jaettu luontevasti, ettei sana tai lauseen osa jää yksin riville ja ettei lukunopeus nouse liian korkeaksi nopeissa kohdissa.

Käytän apuna omaa tuntumaani: jos joudun lukemaan rivin kahdesti, se on liian raskas. Rivinvaihtojen periaatteista kirjoitan erikseen toisessa jutussa, joten tässä riittää todeta, että tämä on listan kohta, jolle varaan eniten aikaa.

Tarkistan myös välimerkit ja numerot. Suomessa luvut, kellonajat ja lainausmerkit kirjoitetaan tietyllä tavalla, ja epäjohdonmukaisuus näkyy heti kun sama asia on kirjoitettu kolmella eri tavalla.

Jos tiedosto on syntynyt koneellisesta tekstityksestä, tämä kohta on pidempi. Koneen tuottamat virheet ovat usein sellaisia, joita ei huomaa lukematta jokaista riviä tarkasti.

• Ei yksinäisiä sanoja rivin lopussa
• Lukunopeus pysyy mukavana nopeissakin kohdissa
• Luvut ja välimerkit johdonmukaisesti

Neljänneksi kysyn, palveleeko tekstitys kaikkia, joille se on tarkoitettu. Onko puhujat merkitty silloinkin, kun he ovat kuvan ulkopuolella? Onko merkitykselliset äänet kuvattu lyhyesti? Mikko Salminen opettaa nämä periaatteet kurssilla tarkemmin.

Erottelen tässä kohdassa merkitykselliset äänet koristeellisista. Ovikello, joka käynnistää kohtauksen, kuuluu tekstiin; taustalla kulkeva auto yleensä ei. Raja on harkinnanvarainen, ja siksi se kuuluu listalle eikä ohjelmalle.

Tarkistan myös, ettei tekstitys paljasta liikaa. Äänikuvaus, joka kertoo vitsin lopun ennen kuin se kuuluu, pilaa katsojan kokemuksen.

Jos huomaan epävarmuutta, merkitsen kohdan ja palaan siihen vielä erikseen. Epäröinti on tieto: se kertoo, että ratkaisu kannattaa tehdä tietoisesti.

Lista ei anna valmista vastausta, mutta se tekee päätöksestä helpomman. Jos kaikki kohdat ovat kunnossa, julkaisen. Jos yksikin kohta on auki, kysyn, onko se sellainen, jonka katsoja huomaa, ja onko korjaus kohtuullinen verrattuna haittaan.

Aikataulun paine on todellinen, ja syksyisin tuntuu usein, että kaikki pitää saada ulos ennen kuin kausi vaihtuu. Silti viikon viive on lähes aina pienempi vahinko kuin virheellinen tiedosto, joka jää pysyvästi katsojien muistiin.

Kirjaan listan lopuksi ylös, mitä jätin tekemättä ja miksi. Se on seuraavan työn ensimmäinen lähtökohta, ja se kertoo, mikä listalla kannattaa painaa eniten juuri sinun materiaalissasi.