Tarkistuslistan käyttö käytännössä: näin tekstitys viimeistellään

Kun tekstitys on ajoitettu ja rivitetty, työ tuntuu valmiilta. Juuri siinä kohdassa jää eniten virheitä julkaistavaksi. Olen huomannut, että tekijä lukee omaa tekstiään muistinsa mukaan: silmä näkee sen, minkä pitäisi siinä olla, ei sitä, mikä ruudulla oikeasti lukee.

Siksi kurssin viimeinen osa on tarkistuslista eikä uusi opittava taito. Lista pakottaa katsomaan tiedostoa muulla tavalla kuin kirjoittaessa. Katsot yhtä asiaa kerrallaan, ja jokainen kohta on joko kunnossa tai ei ole.

Tämä kirjoitus kuvaa, miten itse etenen. Se on työtapa, ei ainoa oikea tapa. Aloittelijalle suosittelen kuitenkin pitämään järjestyksen samana joka kerta, koska toistuva järjestys tekee puuttuvan kohdan helposti näkyväksi.

Aloitan katsomalla videon kokonaan äänet pois päältä. Näin näen tekstityksen niin kuin kuuro tai heikkokuuloinen katsoja sen näkee. Jos jokin kohta jää epäselväksi, vika on tekstissä, ei katsojassa.

Tällä kierroksella en korjaa vielä mitään, vaan merkitsen huomioni muistiin ajankohdan kanssa. Korjaaminen kesken katselun katkaisee rytmin, ja silloin myös lukunopeuden arviointi menee pieleen.

Kiinnitän huomiota kolmeen asiaan: ehtiikö rivin lukea rauhassa, onko tekstitys silmin nähden synkassa puheen kanssa ja jääkö jokin tärkeä ääni kokonaan kertomatta.

• Katso koko video kerran yhtäjaksoisesti
• Merkitse ongelmakohdat ajan kanssa
• Älä korjaa vielä, vaan kerää huomiot

Seuraavaksi luen tekstit ilman kuvaa, ääneen. Ääneen lukeminen paljastaa kömpelöt lauseet ja toistuvat sanat, jotka hiljaa lukiessa livahtavat ohi. Jos lauseessa kompastuu, katsoja kompastuu myös.

Tarkistan välimerkit, isot alkukirjaimet ja numeroiden esitystavan. Yhtenäisyys on tärkeämpää kuin yksittäinen valinta: jos kirjoitat luvut kerran numeroina, tee niin koko tiedostossa.

Erikoissanat, nimet ja lyhenteet katson erikseen. Oikea kirjoitusasu on varmistettava lähteestä, ei muistista. Tässä kohdassa Helmi Koskisen laatima kielentarkistuksen osio kurssilla on ollut useimmille opiskelijoille eniten hyödyksi.

• Lue tekstit ääneen
• Tarkista nimet ja erikoissanat lähteestä
• Pidä lukujen kirjoitustapa yhtenäisenä

Kolmannella kierroksella palaan alussa merkitsemiini kohtiin. Tarkistan, että jokainen tekstiosa pysyy näkyvissä riittävän kauan ja katoaa ennen kuin seuraava puhuja aloittaa. Liian nopea vaihtuminen on yleisimpiä julkaisuvirheitä.

Rivinvaihdoissa etsin kohtia, joissa lause katkeaa kesken ilmauksen. Esimerkiksi nimi ja sen perässä oleva titteli kuuluvat samalle riville, ja pitkä sivulause jaetaan ennen sidesanaa.

Jos rivi on liian pitkä, lyhennän ilmaisua mieluummin kuin kutistan sisältöä. Tekstitys ei ole puheen sanatarkka kopio, vaan katsojalle luettavaksi muotoiltu versio siitä.

• Varmista riittävä näkymisaika
• Pidä yhteen kuuluvat sanat samalla rivillä
• Lyhennä ilmaisua, älä sisältöä

Neljäs kohta on puhujamerkinnät ja äänikuvaukset. Tarkistan, että kuvan ulkopuolella puhuva on merkitty ja että merkintätapa on sama alusta loppuun. Äänikuvauksista pidän vain ne, jotka vaikuttavat ymmärtämiseen.

Jos tekstityksen pohjana on koneellinen tulos, tarkistus on tiukempi. Kone kuulee sanat, mutta ei ymmärrä asiayhteyttä, joten erisnimet, murteet ja päällekkäinen puhe vaativat ihmisen silmää.

Koneellista tekstitystä ei kannata julkaista sellaisenaan, vaikka se näyttäisi ensi silmäyksellä siistiltä. Virheet ovat usein uskottavan näköisiä, ja juuri siksi ne jäävät huomaamatta, ellei niitä etsi.

• Tarkista, kuka puhuu, myös kuvan ulkopuolella
• Pidä vain merkitykselliset äänikuvaukset
• Lue koneellinen teksti aina läpi

Lopuksi tarkistan itse tiedoston. Katson, että aikakoodit ovat oikeassa muodossa, merkistö toimii ja skandinaaviset kirjaimet näkyvät oikein. Avaan tiedoston vielä videon kanssa soittimessa, koska vasta siellä näkee, toimiiko kokonaisuus.

Sitten testaan eri laitteella, mieluiten puhelimella, sillä pienellä näytöllä rivin pituus ja koko korostuvat. Jos jokin on tiukalla, se näkyy siellä ensimmäisenä.

Viimeiseksi tallennan työversion talteen ennen julkaisua. Jos virhe löytyy myöhemmin, korjaaminen on helppoa, kun tiedät, mikä versio on missäkin.

• Tarkista aikakoodit ja merkistö
• Testaa tiedosto soittimessa ja puhelimella
• Säilytä työversio ennen julkaisua